Mukaan nuorten maailmaan: kokemuksia käpykyläläisistä

 

Käpykylä on pieni itäsuomalainen taajama, jonka lähes kaikki vuonna 2000 syntyneet nuoret ovat osa Nuoret ajassa -hankkeen kohdejoukkoa. Käpykylä on nuorten itsensä asuinpaikalleen antama pseudonyymi, ja se valittiin yhdeksi tutkimuspaikkakunnaksi syrjäisen sijaintinsa ja suhteellisen harvan asutuksensa vuoksi. Käpykylänuorten arkisten kokemusten analyysi tarjoaa ymmärrystä elämästä, jota tehdään elettäväksi paikoissa, joista koulut, harrastusmahdollisuudet, kaverit ja työharjoittelupaikat saattavat sijaita kymmenien kilometrien säteellä nuorten kodeista. Usein näitä seutuja leimaa myös julkisen liikenteen vähäisyys tai kokonaan puuttuminen.

Käpykylämäisillä seuduilla kouluista tulee keskeisiä ja usein myös ainoita paikkoja, joissa nuoret tapaavat säännöllisesti toisiaan ja joiden kautta heitä on mahdollisista löytää myös tutkimuksen tiedonlähteiksi. Koulusta muodostuikin nopeasti tärkeä ympäristö, jossa tutkimussuhteitamme käpykyläläisnuoriin synnytettiin ja vahvistettiin. Yhtäältä tämä vaati vaivannäköä – useita tunnustelevia matkoja nuorten koululle – mutta toisaalta osoittautui myös yllättävän helpoksi: kun nuoret kohdattiin yhtenäisenä kasiluokkalaisten ryhmänä, melkein kaikki lähtivät mukaan kuin vahingossa. Nuorten maailmaan tunkeutumisemme sisälsi aluksi muutamia ryhmähaastatteluja, sitten siirryimme parihaastatteluihin, ja vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen aloimme poimia heitä tutkimuskeskusteluihimme myös yksitellen. Tässä monivaiheisessa luottamuksen rakentamisen kehikossa joku nuori on tullut yksittäiselle tutkijalle kenties tutummaksi kuin joku toinen, mutta olemme kuitenkin myös vaihdelleet haastateltavia nuoria keskenämme niin, että kukaan ei jäisi täysin vieraaksi yhdellekään tutkijalle. Tärkeää lienee ollut myös se, että tutkimustyömme alussa liikuimme nuorten parissa kolmen tutkijan yhtenäisenä ryhmänä ja osoitimme näin kuuluvamme yhteen.

Vuonna 2015 tutkimukseen lähti mukaan 18 nuorta. Vuonna 2017 kanssamme jatkaa heistä 16. Alkuvaiheen jälkeen olemme tavanneet nuoria noin puolen vuoden välein. Keskustelukertojen useus ei ole saanut nuoria ahdistumaan, vaan he ovat suostuneet tapaamisiimme yleensä mielellään sekä tulleet niihin ja lähteneet niistä hyväntuulisina. Tätä jos mitä voi pitää merkkinä luottamuksellisten tutkimussuhteiden syntymisestä. Hyvistä suhteista nuoriin viestii myös se, että heidän muutettuaan maakuntakeskuksiin toisen asteen opintoja suorittamaan olemme saaneet kutsuja joidenkin opiskelija-asuntoon ja -asuntolaan, eli jo hyvinkin yksityisille elämänareenoille.

Nuorisotutkimuksen eettisissä pohdinnoissa on tapana korostaa, kuinka aikuisen tutkijan ja alaikäisen nuoren välillä on aina ikään ja asemaan perustuva epäsymmetrinen valtasuhde. Käpykyläläisnuorten kanssa olemme kuitenkin saaneet oppia, kuinka paljon kaikesta luottamuksesta ja myönteisistä vuorovaikutussuhteista huolimatta tutkijoina olemme heidän armoillaan. Esimerkiksi haastatteluajoista sopiminen on vaatinut meiltä venymistä nuorten peruttua, vaihdettua tai unohdettua sovitut tapaamiset. Muutaman kerran olemme joutuneet pohtimaan, kuinka monta kertaa on hyväksyttävää “jahdata” jotakuta nuorta haastatteluun silloin, kun tällä tuntuu jatkuvasti olevan jotain muuta tekemistä. Kahden viestejämme sitkeästi väistelleen nuoren kohdalla teimme lopulta sen ratkaisun, että jätimme heidät rauhaan.

Tutkijan eettistä koodistoa tällaisissa tutkimuksissa koettelee myös kysymys siitä, kuinka reilua on kirjoittaa vieraalle yleisölle aiheista ja elämistä, joita meille avataan tällaisissa pitkäkestoisissa tutkimussuhteissa. Suhteille on eduksi, jos olemme nuorten näkökulmasta “luotettavia kavereita”, mutta mitä kaverin on sopiva kertoa edelleen toisen asioista? Olemme esimerkiksi saaneet tietoa joistakin nuorten omista kokoontumispaikoista, joissa oleskeluun liittyy alaikäisten nuorten päihteidenkäyttöä. Tämähän ei itsessään ole mitään erityisen uniikkia tai hätkähdyttävää, mutta Käpykylän tapaisissa pienissä kylissä tällaisten paikkojen kuvaaminen tekee niistä hyvin helposti tunnistettavia. Saattaa olla, että Käpykylän aikuisväestöä ei missään vaiheessa kiinnosta lukea tutkimuksemme analyyseja, mutta entäpä nuoret? Mitä jos (ja kun) heistä moni saattaa joskus kiinnostua siitä, minkälaista tietoa heidän nuoruusvuosistaan on julkaistu? Se, että he kenties tunnistavat teksteistä itsensä, ei liene ongelma, mutta tällaisten pienten kyläympäristöjen tapauksessa he tunnistavat kaiken kavereistaankin kirjoitetun. Tämä kysymys pohdittanee meitä jatkossakin vielä moneen otteeseen.

Käpykyläläisnuoret ovat nyt siirtyneet toisen asteen opintoihinsa, mikä monen kohdalla merkitsee pitkiä koulupäiviä, vähäistä vapaa-aikaa, kiireistä elämää ja jatkuvaa väsymyksen tunnetta. Tutkimusaineistoja koottaessa nämäkin seikat on pitänyt ottaa huomioon. Haastattelupaikkoja olemme valinneet sen mukaan, mikä on ollut nuorten kannalta helppoa, toivottua tai tarkoituksenmukaista, emmekä ole tinkineet teehetkiemme tarjoiluistakaan. Tästä huolimatta yhteinen kokemuksemme on, että pelkät herkutteluhetket tai elokuvaliput eivät olleet nuoria haastatteluihin motivoivia tekijöitä; siinä määrin hyvässä hengessä istunnot ovat kuitenkin sujuneet. Harras toiveemme onkin, että tutkimushankkeemme pitkässä vaihtosuhteessa myös Käpykylän nuoret saavat jotain ja että osaamme suunnitella jokaisen aineistojenkokoamiskerran niin, että ne koettaisiin merkityksellisiksi myös niihin osallistuvien nuorten taholta.

Päivi Armila, Mari Käyhkö ja Ville Pöysä
Itä-Suomen yliopisto

Kategoriat: Uutiset | Kommentit pois päältä artikkelissa Mukaan nuorten maailmaan: kokemuksia käpykyläläisistä

Nuoret ajassa -hankkeen tutkijat haastateltavina

Nuoret ajassa -hankkeen tutkijat kertovat syrjäseutujen nuoria koskevasta osatutkimuksestaan Karjalaisessa. Lue artikkeli täällä: Syrjäseutujen nuoria tutkitaan 8.-luokkalaisista nuoriksi aikuisiksi (Karjalainen, 12.12.2016).

Kategoriat: Uutiset | Jätä kommentti

Nuoret ajassa – tutkimusmatka on alkanut!

nature-470325_1920

Nuoret ajassa on Suomen mittakaavassa melko ainutlaatuinen tutkimushanke, jonka tavoitteena on seurata yli sadan vuonna 2000 syntyneen nuoren elämää noin kymmenen vuoden ajan peruskoulun jälkeen. Viimeisen vuoden aikana hankkeen tutkijat ovat tutustuneet 125 nuoreen eri puolilla Suomea, ja keskustelleet heidän kanssaan monenlaisista asioista erilaisissa kokoonpanoissa.

Oma roolini on ollut ensinnäkin tehdä tutkimussuunnitelma, koota tutkimustiimi, löytää yhteistyökumppaniksi kiinnostuneita kouluja ja niistä ’tavallisia’ luokkia, joille voisimme esitellä tutkimustamme ja järjestellä tutkimusvierailut kouluihin. On ollut innostavaa tutustua kouluihin ja niiden toimintaan eri paikkakunnilla. Iloksemme olemme tavanneet niissä opettajia, opinto-ohjaajia, rehtoreita ja muuta henkilökuntaa, jotka ovat silminnähden ylpeitä ’omista’ nuoristaan, ja tekevät heidän eteensä paljon ekstraa. Paikalliset nuorisotyöntekijät ovat myös antaneet keskusteluissa arvokasta tietoa paikkakuntien erityispiirteistä ja nuorten keskuudessa ajankohtaisista tapahtumista. Kaikkein hienointa on kuitenkin ollut tutustua 125 ysiluokkalaiseen seitsemässä eri koulussa ja päästä kurkistamaan heidän elämäänsä heidän ehdoillaan.

Näin laajan tutkimusponnistuksen onnistuneen alun takana on paljon näkymätöntä työtä ja vaivannäköä. Aina ei tosiaankaan ole kovin yksinkertaista päästä juttelemaan nuorten kanssa: osa tutkimuspaikkakunnista sijaitsee kaukana ja hankalien liikenneyhteyksien päässä, monet nuoret miettivät ensin pitkäänkin osallistumishalukkuuttaan, koulujen aikataulut ovat tiukat ja vapaat keskustelutilat monesti vähissä. Olemme kuitenkin saaneet arvokasta apua kaikissa tutkimuskouluissa, ja henkilökunta on auttanut meitä parhaansa mukaan järjestämään tutkimushaastatteluja.

Tutustuaksemme nuoriin paremmin me tutkijat olemme tehneet monenlaista: muun muassa olemme istuneet oppitunneilla seuraamassa opetusta, päivystäneet koulun käytävillä, kannustaneet pelikentän laidalla, paistaneet patonkeja nuorisotalolla, etsiskelleet vapaita haastattelutiloja, vetäneet työpajoja, järjestelleet valokuvaussessioita ja tietenkin tehneet satoja haastatteluja ja vetäneet kymmeniä karttatyöpajoja. Mukanamme olemme kuljettaneet muun muassa lukujärjestyksiä, teemalistoja, yhteystietolomakkeita, karamelleja, nauhureita ja tabletteja. Olemme lähetelleet viestejä nuorille opettajien välityksellä, tekstiviesteillä ja sähköpostilla, ja välillä meille on vastattu, välillä ei. Olemme tavanneet osan nuorista jo neljäkin kertaa, mutta joitain heistä olemme ehtineet jututtaa vasta kerran tai pari.

Kaikki haastattelutilanteet eivät ole myöskään olleet aivan ihanteellisia: mukaan ryhmään on saattanut valikoitua nuoria, jotka eivät ole keskenään aivan ylimpiä ystäviä, tai haastattelutilaan on kesken kaiken tullutkin muita ihmisiä, tai haastateltavat ovat olleet väsyneitä ja/tai kokeneet haastattelijan kysymyksineen omituisiksi. Monesti me tutkijat olemme kuitenkin saaneet myös ilahtua, kun juttu on luistanut ja nuoret ovat halunneet kertoa meille kokemuksistaan. Olemme kuulleet nuorten tähtihetkistä ja aallonpohjista ja monenlaisesta siinä välimaastossa, ja kaikki on meille hyvin arvokasta.

Pitkittäistutkimuksessa on tutkijan mukava ajatella, että yksittäinen vähemmän onnistunut tapaaminen nuoren kanssa ei ole viimeinen totuus, vaan voimme jatkaa juttua toisella kerralla. Kaikkea mahdollista ei tarvitse ehtiä kysyä ja jaksaa vastata yhdessä haastattelussa, vaan niitä tulee myöhemmin lisää. Uskomme ja toivomme, että viimeisen vuoden aikana tutkimukseen mukaan lähteneet nuoret myös jatkavat ja pysyvät mukana tutkimuksessa tulevina vuosina. Olemme kuitenkin sanoneet nuorille, että jatkuvuus on meidän tutkijoiden vastuulla, eikä heidän tarvitse sitä miettiä.

On hienoa päästä tutkijana kulkemaan nuorten rinnalla useiden vuosien ajan ja seuraamaan heidän elämänsä tapahtumia. Toivomme, että tutkimukseen osallistuvat nuoret saavat itsekin tutkimuksesta jotain itselleen: uusia kokemuksia ja näkökulmia, tietoa nuorten elämästä eri puolilla Suomea ja mahdollisuuden pohtia oman elämänsä tapahtumia neutraalin aikuisen kanssa.

Tutkimusmatkamme jatkukoon!

Sinikka Aapola-Kari, sinikka.aapola-kari@nuorisotutkimus.fi

Kategoriat: Uncategorized, Uutiset | Jätä kommentti

Tulossa: Nuoret ajassa -hankkeen sivusto

Nuoret ajassa -hankkeen sivustoa päivitetään.

cropped-pedestrians-1209316_960_720-1.jpg

Kategoriat: Uutiset | Jätä kommentti